Narsistinen raivo

Narsistit voivat olla levollisia, stressille vastustuskykyisiä ja säilyttää mielenmalttinsa.

Narsistinen raivo ei ole reaktio stressiin eikä väsymykseen - se on reaktio heidän kokemaansa vihjailuun, loukkaukseen, kritiikkiin tai erimielisyyteen.

Raivo voi saada monia muotoja, mutta se on useimmiten:

I. Räjähtävä - Narsisti leimahtaa, hyökkää jokaista lähellä olevaa vastaan, aiheuttaa vahinkoa esineille tai ihmisille, ja on poikkeuksetta verbaalisti ja psykologisesti väkivaltainen.

II. Tuhoava - Narsisti mököttää, pitää mykkäkoulua, ja juonii rangaistakseen rikollista ja asettaakseen hänet "oikeaan" paikkaan. Nämä narsistit ovat kostonhaluisia ja usein heistä tulee häiriköitä. He ahdistelevat ja vainoavat turhautumisensa kohteita.

Hyvin samalla tavoin kuin addikti reagoisi jos hänellä ei olisi hänen omaa huumettaan. Narsisti kuluttaa (itse asiassa saalistaa) jatkuvasti palvontaa, ihailua, hyväksyntää, kehumista, huomiota ja kaikkia muita Narsistisen Lähteen muotoja. Jos niitä ei ole tai ne ovat vajavaisia, Narsistinen Vajavaisuuden Huonovointisuus alkaa ilmetä. Narsisti näyttää masentuneelta, hänen liikkeensä hidastuvat, hänen unensa häiriintyy (hän joko nukkuu liian paljon tai ei saa unta), hänen syömistapansa muuttuvat (hän ahmii ruokaa tai ei pysty edes katsomaan sitä). Hän on jatkuvasti huonovointinen (surullinen) ja osallistumaton (mikään maailmassa ei kiinnosta, hänen aiemmissa kiinnostuksensa kohteissaan ei ole minkäänlaista iloa). Hänen mielentilansa vaihtelevat rajusti (enimmäkseen raivokohtauksia) ja kaikki hänen (näkyvät ja tuskalliset) yrityksensä kontrolloida itseään epäonnistuvat. Hän saattaa pakonomaisesti ja rituaalimaisesti turvautua vaihtoehtoiseen addiktioon - alkoholiin, huumeisiin, lukemiseen ja niin edelleen. Tämä on narsistin turhaa ponnistelua sekä paeta omaa ahdinkoaan että suunnata omia aggressiivisia yllykkeitään. Hänen koko olemuksensa näyttää väkinäiseltä, keinotekoiselta ja se näyttää olevan täynnä ponnistelua ja puurtamista. Narsisti muuttuu vähitellen entistä mekaanisemmaksi, enemmän irrallaan olevaksi ja epätodelliseksi. Hänen ajatuksensa vaeltelevat jatkuvasti ja kiertävät pakonomaista kehää, hänen puheensa saattaa kangerrella, ja hän tuntuu olevan kaukana poissa, omassa narsististen fantasioidensa maailmassaan, jossa Narsistista Lähdettä on runsaasti. Hän vetäytyy pois tuskallisesta maailmasta joka ei osaa arvostaa hänen suuruuttaan eikä hänen erityisiä taitojaan, kykyjään, voimavarojaan tai saavutuksiaan. Täten narsisti lakkaa suomasta itseään julmalle maailmalle, rankaisten sitä sen vajavaisuudesta, sen kyvyttömyydestä ymmärtää kuinka erityinen ihminen hän on. Hän asettuu skitsoidiin olotilaan: narsisti eristää itsensä, hänestä tulee erakko oman kärsimyksensä valtakunnassa. Hän minimoi sosiaaliset vuorovaikutuksensa ja käyttää "viestinviejiä" kommunikoidakseen ulkopuolella olevien kanssa. Tyhjentyneenä energiasta, narsisti ei kykene enää teeskentelemään eikä antautumaan sosiaalisiin sovinnaisuuksiin. Hänen aikaisempi myöntyväisyytensä antaa tilaa avoimelle vetäytymiselle (eräänlaiselle kapinalle). Hänen aikaisemmat hymynsä muuttuvat irvistyksiksi, kohteliaisuus muuttuu piittaamattomuudeksi, ja korostunut etiketin noudattaminen muuttuu aseeksi, aggression kanavaksi ja väkivallan ilmaisuksi.

 

Tuskan sokeuttamana narsisti hakee tasapainonsa palauttamista, uutta narsistisen nektarin siemausta. Tässä narsisti kääntyy lähimpiensä puoleen. Hänen todellinen asenteensa paljastuu: hänelle he ovat vain työkaluja, yksiulotteisia mielihyvän instrumentteja, Lähteen lähteitä tai Lähteen hankkijoita, jotka pitävät huolta hänen narsistisista haluistaan. Hän pitää heitä pinnallisina, nyt rikkinäisinä esineinä. Vihassaan hän yrittää korjata heidät pakottamalla heidät toiminaan, käynnistymään jälleen. Tähän liittyy kauhea ja kiduttava itseruoskinta ja narsistin mielestä hänen itsensä ansaitsema itsensä rankaiseminen. Tyhjentymisen äärimmäisissä tapauksissa narsisti saattaa elätellä itsemurha-ajatuksia, sillä hän halveksii itseään ja omaa olotilaan niin syvästi.

Tässä kaikessa narsistia vaivaa kaikkialle leviävä nostalgian tuntu. Se on häijyä nostalgiaa, joka muistuttaa häntä menneisyydestä, joka ei kuitenkaan ollut mitään muuta kuin narsistin estetty suuruus. Mitä kauemmin Narsistisen Lähteen puute kestää, sitä enemmän hänen menneisyytensä muuttuu hohdokkaaksi, uudelleen kirjoitetuksi, kaivatuksi ja surruksi. Tämä auttaa häntä kaunistelemaan kaikkia muita hänen negatiivisia tunteitaan. Lyhyesti sanottuna, tämä kaikki johtaa olotilaan jota kliinisesti voitaisiin kutsua masennukseksi. Lopulta narsisti liukuu vainoharhaisuuden rajamaille. Mentaalisesta komerostaan käsin hän laatii maailmasta vainoajan kuvan ja siirtää sen lähellään oleviin ihmisiin ja elämänsä viimeaikaisiin tapahtumiin. Tämän kautta narsisti selittää virheellisen käsityksensä siitä, miksi runsas Lähde on hänen mielestään äkkiä muuttunut vajaaksi tai tyhjäksi Lähteeksi (tällaiset yli- ja aliarvostukset ovat hänelle tyypillisiä). Näennäinen Narsistisen Lähteen äkkinäinen tyhjeneminen selittyy parhaiten salaliittona häntä vastaan. Silloin narsisti - tuskassa, epätoivossa ja pelossa - aloittaa itsensä tuhoamisen ja vahingoittamisen orgian, jonka tarkoitus on synnyttää "vaihtoehtoisia Lähteen lähteitä" (huomiota) hinnalla millä hyvänsä. Narsisti on nyt valmis tekemään äärimmäisen narsistisen teon: itsensä tuhoamisen, jonka hän toivoo johtavan itsensä suurenemiseen.

Kun narsistilla ei ole Narsistista lähdettä - ei ensisijaista EIKÄ toissijaista - hän kokee olevansa mitätöity. Hänestä tuntuu siltä kuin hänet olisi kaivettu tyhjäksi, kuin hänen mielensä olisi kaivettu ulos, tai kuin hän katsoisi itsensä kuolevan. Se on haihtumista, hirvittävän tuskan molekyyleiksi hajoamista, ja se tapahtuu vääjäämättömästi hänen katsellessaan sitä avuttomana.

Ilman Narsistista Lähdettä narsisti murenee samalla tavoin kuin kauhuelokuvien zombit tai vampyyrit. Se on niin hirvittävää että narsisti tekee mitä tahansa välttääkseen sen. Ajattele narsistia huumeiden orjana. Hänen vieroitusoireensa ovat samankaltaiset: harhakuvia, fyysisiä vaikutuksia, ärtyneisyys ja emotionaalinen epävakaus.

Narsistit kokevat usein lyhyitä, kompensoivia psykoottisia kokemuksia kun heidän psyykensä hajoaa tai hajotetaan osiin - joko omaehtoisesti, terapiassa tai sellaisen elämänkriisin jälkeen joka aiheuttaa vakavan narsistisen vammautumisen.

Nämä psykoottiset kokemukset liittyvät läheisesti toiseen narsismin piirteeseen: maagiseen ajatteluun. Tässä suhteessa narsistit ovat kuin lapsia. Esimerkiksi monet uskovat kahteen asiaan: että mitä tahansa tapahtuukin - he voittavat ja heille tapahtuu aina hyviä asioita. Mutta itse asiassa se on enemmän kuin uskomus. Narsistit vain TUNTEVAT sen, samalla tavoin kuin me tunnemme painovoiman - suoraan, välittömästi ja varmuudella.

Narsisti uskoo että mitä tahansa hän tekeekin, hänelle annetaan aina anteeksi, että hän selviää ja voittaa aina, että hän päätyy aina huipulle. Siksi narsisti ei pelkää sitä että muut pitävät häntä sekä ihailtavana että hulluna. Hän on osallinen jumalallisesta ja kosmisesta immuniteetistä - hän verhoaa itsensä siihen, ja se tekee hänet näkymättömäksi hänen vihollisilleen ja "pahuuden" voimille. Se on lapsellinen uni - mutta narsistille se on hyvin todellinen.

Narsisti tietää uskonnollisella varmuudella että hänelle tapahtuu hyviä asioita. Samanlaisella varmuudella itsensä paremmin tuntevat narsistit tietävät, että aina välillä he haaskaavat hyvän onnensa yrittäessään kiusaantuneina tuhota itsensä.

Niinpä, riippumatta onnenpotkuista, onnekkaista olosuhteista ja narsistin saamista siunauksista - hän on aina valmis sokeasti kääntämään ne pois, tuhoamaan ne ja raunioittamaan niitä. Hänen mielessään ne ovat mitättömiä huomatuksi tulemisen rinnalla, ja hänellä on varaa siihen, koska lopulta kaikki käy taas hyvin.