Ihastumisen ja rakastumisen ero

Jos elämässä on ainoastaan ollut ihastunut, on mahdotonta tietää mitä syvä rakkaus on.

On helppoa luulla rakastavansa jotakuta vain, koska on ihastunut. Mutta jos on aiemmin ollut ihastunut ja myös kokenut aitoa rakkautta, tietää kyllä niiden eron. Jos on vain ollut ihastunut ja ihastus on lopahtanut, pystyy ihminen kyllä aistimaan jos suhteessa olisi ollut mahdollisuus johonkin enempään. Sitä voi tuntea kaipuuta ja tarvetta jostain enemmästä, jota ei kuitenkaan osaa määritellä ja selittää, ennen kuin on saanut tarvitsemansa.

Jo biokemiallisestikin ihastumisen ja rakastumisen välillä on suuria eroja.

Ihastus =

Tutkijat ovat osoittaneet, että kehossa ja aivoissa tapahtuu eri asioita näiden kahden tunteen välillä. Ihastuneena aivoissa aktivoituu palkitsemista käsittelevät alueet. Keskushermoston välittäjäaine dopamiini saa ihmisessä aikaan tuntemuksia onnellisuudesta, euforiasta ja ”perhosia vatsaan” – mutta aine tekee ihmisestä myös riippuvaisen, sillä onnentunteet haluaa kokea yhä uudelleen ja uudelleen. Aine käynnistää myös testosteronin erittämisen kehossa, mikä saa vastarakastuneen ihmisen useammin ja helpommin kiihottumaan seksuaalisesti. Ihastuneena myös toinen välittäjäaine, fenyylietyyliamiini, lisääntyy aivoissa. Euforian tunnetta tuottava fenyylietyyliamiini on keholle kuin amfetamiinia, joka saa mielialan kohenemaan ja posket punoittamaan.

Vastarakastuneena serotoniinin määrä vähenee ja noradrenaliini lisääntyy, mikä auttaa pitämään sinut hereillä koko yön juttelemassa rakkaasi kanssa ja silti heräämään pirteänä seuraavaan päivään. Normaalisti liian vähäinen serotoniinin määrä tekisi sinut masentuneeksi, mikä on selitys sille, että vastarakastuneet ovat aika ajoin masentuneita, epäluuloisia ja ahdistuneita. Seratoniinin puute voi myös tehdä vastarakastuneesta melkein pakonomaisen kiinnostuneen ja lähes pakkomielteisen pienimmästäkin asiasta, joka liittyy ihastuksen kohteeseen.

Huolimatta siitä, mitä aivoissa tapahtuu ihastuneena, on tunne-elämä silloin yhtä vuoristorataa. Yhtenä hetkenä olet euforisen onnellinen, toisena taas epätoivoinen. Ihastuneena ihminen myös ylireagoi ja ylianalysoi ihastuksen pienimmätkin eleet. Tyypillistä vastarakastuneelle on myös ihastuksesta olevan mielikuvan idealisoiminen: hän on täydellinen eikä hänessä ole mitään vikoja tai puutteita, hän on ainutlaatuinen ja erityinen ja ”me vaan sovimme niiiiin hyvin yhteen”. Ja vaikka hänessä olisikin joitain huonoja puolia, ovat ne alkuhuumassa vain söpöjä ja viehättäviä. Jos suhde päättyy kesken ihastumisen (tai jos ihminen torjutaan), voi hän helposti olla aivan murtunut ja jopa suuttua tai haluta kostaa.

Rakkaus =

Jos vastaavasti tuntee syvää rakkautta kumppaniaan kohtaa, tapahtuu aivoissa aivan eri asioita. Ensinnäkin aivoissa aktivoituu alueet, jotka ohjaavat järkeä, halua ja ajatusprosesseja. Kestävä rakkaus on siis enemmänkin järkiperäinen ja suunniteltu mielentila.

Ihminen valitsee rakkauden ja tietää tarkalleen miksi hän rakastaa juuri tätä tiettyä ihmistä.

Tietyt hormonit vahvistavat ja auttavat ylläpitämään tätä rakkautta. Antidiureettinen hormoni saa ihmisen tuntemaan yhteenkuuluvuutta ja halua sitoutua juuri kyseiseen ihmiseen. Oksitosiini (joka on erittäin tärkeä myös äidin ja vauvan suhteen luomisessa) saa parin haluamaan koskea, halailla, harrastaa seksiä jne. toistensa kanssa. Oksitosiini myös vahvistaa onnen, turvallisuuden, rentouden, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunteita.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö rakastuneena voisi MYÖS olla ihastunut.

Ihastuneena voi myös olla rakastunut ja aina voi saada takaisin alkuaikojen ihastumisen tunteet. Ne eivät välttämättä ole aivan yhtä euforisia tai ahdistavia kuin suhteen alussa, eivätkä vuoristoradan ylä- ja alamäet ole yhtä jyrkkiä, mutta näitä miellyttäviä tunteita voi pitää hengissä – ja herätellä henkiin – vaikka olisikin seurustellut monta vuotta.

Ihastus on se liekki, joka saa ihmisen palamaan kumppaninsa vuoksi – ihastus on starttimoottori kun taas rakastuminen on päämoottori, joka saa auton kulkemaan eteenpäin.

Rakkaus ei myöskään voi selvitä, jos se ei saa hieman kyyditysapua ihastumiselta.

Hitaaaasti...

Toinen tärkeä seikka muistaa on se, että ihastumisen ei lainkaan tarvitse olla intohimoista heti ensimmäisestä hetkestä lähtien. Todellisuudessa on aika harvinaista, että ihminen yhtäkkiä ihastuu korviaan myöten johonkuhun – on paljon tavallisempaa, että ihastus kasvaa vähitellen. On esimerkiksi hyvin yleistä, että ensin tapaa jonkun henkilön useita kertoja, esim. koulussa tai työpaikalla, ennen kuin häntä kohtaan muodostaa minkäänlaisia tunteita. Vähitellen ehkä huomaa kuinka hyvin tämän henkilön seurassa viihtyy, kuinka hauskaa hänen kanssaan on ja kuinka se pieni vetovoima, jonka ehkä tunsi alussa, vain kasvaa ja vahvistuu. Jotkut ehkä osaavat sanoa tarkalleen milloin ystävyydestä siirryttiin johonkin enempään kun taas muut eivät heti edes huomaa, että sydän on alkanut pamppailla vähän nopeammin kun hän astuu huoneeseen. Tällöin on tavallista, että ihastumisen tunteet eivät ole mitenkään järin euforisia ja vuoristoratamaisia niin kuin monissa lauluissa ja elokuvissa, vaan tunteet ovat ehkä rauhallisempia ja hiljaisia. Mahdollisuudet ihastumisen muuttumisesta pidempiaikaiseksi, kestäväksi rakkaudeksi ovat tällöin myös suurempia.

Ystävyys on yksi parhaimmista perustoista suhteelle ja hyvillä ystävillä on hyvät alkuasetelmat seurustelulle.

Narsisti rikkoo toisten ihmisten rajoja, manipuloi heidät toteuttamaan omia päämääriään ja samalla mitätöi heitä. Narsisti siirtää heikkoutensa kanssaihmisiinsä ja paistattelee omassa erinomaisuudessaan.

Narsistia ei voi muuttaa rakkaudella

Narsisti ei kykene vastavuoroiseen ihmissuhteeseen eikä hän tunne empatiaa. Narsisti sivuuttaa kanssaihmistensä mielipiteet ja tarpeet. Alistumaan taipuvaiset ihmiset valjastetaan oman itsetunnon pönkittäjiksi, ei-alistuvat ihmiset synnyttävät narsistissa puolestaan häpeän tunnetta ja raivoa.

Narsisti ei itse ymmärrä omaa tilaansa. Siksi narsistia ei pysty muuttamaan. Mikäli ihminen tunnistaa itsessään narsistisia piirteitä, on tämä merkki siitä, että hän ei ole täysin narsistinen ihminen. Hänellä on mahdollisuus muutokseen, mutta se vaatii pitkällistä ja kärsivällistä pyrkimystä ja halua, sekä terapiaa.

Narsistista voi tulla riippuvaiseksi

Narsisti osaa tekeytyä viekkaudessaan myös haavoittuvaksi. Siten hän houkuttelee hyödynnettäviä luokseen. Älykäs manipulointi johtaa ihmisen helposti riippuvuussuhteeseen narsistin kanssa, erityisesti jos taustalla on aiempia kokemuksia narsistin kanssa elämisestä. Narsisti tekee kanssaihmisistä riippuvaisia itsestään vetoamalla heidän heikkouksiinsa ja häpeäpisteisiinsä. Narsistin erikoislaatuisuus voi tehdä vaikutuksen – maailma hänen silmillään näyttää hienolta ja jännittävältä. Saatamme haluta päästä osallisiksi siitä. Narsistin suureellisuus voi tarjota meille jotain, mitä omasta elämästämme puuttuu. Ylimielinen ja itsevarma käytös voivat tehdä meihin vaikutuksen etenkin, jos oma itsetuntomme on hatara.

Voimakkaan, karismaattisen ja ylimielisen ulkokuoren taa kätkeytyy hauras itsetunto ja arvottomuuden tunne. Narsisti ei kykene itse käsittelemään pohjimmaisia tunteitaan, sillä hänen persoonansa on niin vinoutunut. Narsistia ei voi muuttaa omalla ymmärryksellä, hyvyydellä ja rakkaudella. Sen sijaan narsisti muuttaa läheisensä – tuhoaa kanssaihmisensä minuuden jatkuvalla mitätöinnillä, tyytymättömyydellä ja toiseen projisoidulla vihalla. Paras suojautuminen narsistia vastaan on hakeutua irti tällaisesta ihmissuhteesta. Usein joudumme kuitenkin tekemisiin narsistin kanssa esimerkiksi työelämässä ja tuttavapiirissämme.

Neuvoja narsistin kohtaamiseen:

1. Tunne itsesi. Tunnista omat tarpeesi, tunteesi ja ajatuksesi: irrota ne narsistin luomista ajatuksista ja mielikuvista. Mieti, miltä elämä narsistin kanssa todella tuntuu, miksi haluat elää hänen kanssaan sekä mitä ja ketä se palvelee ja mihin suhde johtaa.

    

2. Tunnusta realiteetit. Tunnista narisistin epärealistiset kuvitelmat, äläkä tavoittele niitä. Mieti, mitkä ovat omia unelmiasi ja pyri niihin.
3. Aseta rajoja. Tunnista omat rajasi. Narsisti kävelee kyllä ylitsesi, jos et pidä puoliasi. Vain sinä voit suojella itseäsi. ”lä suostu kynnysmatoksi.
4. Vaali vastavuoroisia ihmissuhteita. Narsisisti ei vastaa myötätuntoon myötätunnolla. Vältä siksi läheistä kontaktia narsistin kanssa ja pyri rakentamaan ympärillesi terveitä ihmissuhteita.

Narsisti voidaan hylätä - mutta narsisti on hidas hylkäämään uhrejaan. Hän on läsnä, joka hetki esiin astuen, tehden olemassaolon epärealistiseksi, kieroutuneeksi ja vääristyneeksi, ilman hengähdystaukoa, sisäisenä herpaantumattomana äänenä, joka ei anna hetkenkään rauhaa, ja josta puuttuu myötätunto ja empatia uhria kohtaan.

Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen.

 

 

Narsistinen raivo

Narsistit voivat olla levollisia, stressille vastustuskykyisiä ja säilyttää mielenmalttinsa.

Narsistinen raivo ei ole reaktio stressiin eikä väsymykseen - se on reaktio heidän kokemaansa vihjailuun, loukkaukseen, kritiikkiin tai erimielisyyteen.

Raivo voi saada monia muotoja, mutta se on useimmiten:

I. Räjähtävä - Narsisti leimahtaa, hyökkää jokaista lähellä olevaa vastaan, aiheuttaa vahinkoa esineille tai ihmisille, ja on poikkeuksetta verbaalisti ja psykologisesti väkivaltainen.

II. Tuhoava - Narsisti mököttää, pitää mykkäkoulua, ja juonii rangaistakseen rikollista ja asettaakseen hänet "oikeaan" paikkaan. Nämä narsistit ovat kostonhaluisia ja usein heistä tulee häiriköitä. He ahdistelevat ja vainoavat turhautumisensa kohteita.

Hyvin samalla tavoin kuin addikti reagoisi jos hänellä ei olisi hänen omaa huumettaan. Narsisti kuluttaa (itse asiassa saalistaa) jatkuvasti palvontaa, ihailua, hyväksyntää, kehumista, huomiota ja kaikkia muita Narsistisen Lähteen muotoja. Jos niitä ei ole tai ne ovat vajavaisia, Narsistinen Vajavaisuuden Huonovointisuus alkaa ilmetä. Narsisti näyttää masentuneelta, hänen liikkeensä hidastuvat, hänen unensa häiriintyy (hän joko nukkuu liian paljon tai ei saa unta), hänen syömistapansa muuttuvat (hän ahmii ruokaa tai ei pysty edes katsomaan sitä). Hän on jatkuvasti huonovointinen (surullinen) ja osallistumaton (mikään maailmassa ei kiinnosta, hänen aiemmissa kiinnostuksensa kohteissaan ei ole minkäänlaista iloa). Hänen mielentilansa vaihtelevat rajusti (enimmäkseen raivokohtauksia) ja kaikki hänen (näkyvät ja tuskalliset) yrityksensä kontrolloida itseään epäonnistuvat. Hän saattaa pakonomaisesti ja rituaalimaisesti turvautua vaihtoehtoiseen addiktioon - alkoholiin, huumeisiin, lukemiseen ja niin edelleen. Tämä on narsistin turhaa ponnistelua sekä paeta omaa ahdinkoaan että suunnata omia aggressiivisia yllykkeitään. Hänen koko olemuksensa näyttää väkinäiseltä, keinotekoiselta ja se näyttää olevan täynnä ponnistelua ja puurtamista. Narsisti muuttuu vähitellen entistä mekaanisemmaksi, enemmän irrallaan olevaksi ja epätodelliseksi. Hänen ajatuksensa vaeltelevat jatkuvasti ja kiertävät pakonomaista kehää, hänen puheensa saattaa kangerrella, ja hän tuntuu olevan kaukana poissa, omassa narsististen fantasioidensa maailmassaan, jossa Narsistista Lähdettä on runsaasti. Hän vetäytyy pois tuskallisesta maailmasta joka ei osaa arvostaa hänen suuruuttaan eikä hänen erityisiä taitojaan, kykyjään, voimavarojaan tai saavutuksiaan. Täten narsisti lakkaa suomasta itseään julmalle maailmalle, rankaisten sitä sen vajavaisuudesta, sen kyvyttömyydestä ymmärtää kuinka erityinen ihminen hän on. Hän asettuu skitsoidiin olotilaan: narsisti eristää itsensä, hänestä tulee erakko oman kärsimyksensä valtakunnassa. Hän minimoi sosiaaliset vuorovaikutuksensa ja käyttää "viestinviejiä" kommunikoidakseen ulkopuolella olevien kanssa. Tyhjentyneenä energiasta, narsisti ei kykene enää teeskentelemään eikä antautumaan sosiaalisiin sovinnaisuuksiin. Hänen aikaisempi myöntyväisyytensä antaa tilaa avoimelle vetäytymiselle (eräänlaiselle kapinalle). Hänen aikaisemmat hymynsä muuttuvat irvistyksiksi, kohteliaisuus muuttuu piittaamattomuudeksi, ja korostunut etiketin noudattaminen muuttuu aseeksi, aggression kanavaksi ja väkivallan ilmaisuksi.

 

Tuskan sokeuttamana narsisti hakee tasapainonsa palauttamista, uutta narsistisen nektarin siemausta. Tässä narsisti kääntyy lähimpiensä puoleen. Hänen todellinen asenteensa paljastuu: hänelle he ovat vain työkaluja, yksiulotteisia mielihyvän instrumentteja, Lähteen lähteitä tai Lähteen hankkijoita, jotka pitävät huolta hänen narsistisista haluistaan. Hän pitää heitä pinnallisina, nyt rikkinäisinä esineinä. Vihassaan hän yrittää korjata heidät pakottamalla heidät toiminaan, käynnistymään jälleen. Tähän liittyy kauhea ja kiduttava itseruoskinta ja narsistin mielestä hänen itsensä ansaitsema itsensä rankaiseminen. Tyhjentymisen äärimmäisissä tapauksissa narsisti saattaa elätellä itsemurha-ajatuksia, sillä hän halveksii itseään ja omaa olotilaan niin syvästi.

Tässä kaikessa narsistia vaivaa kaikkialle leviävä nostalgian tuntu. Se on häijyä nostalgiaa, joka muistuttaa häntä menneisyydestä, joka ei kuitenkaan ollut mitään muuta kuin narsistin estetty suuruus. Mitä kauemmin Narsistisen Lähteen puute kestää, sitä enemmän hänen menneisyytensä muuttuu hohdokkaaksi, uudelleen kirjoitetuksi, kaivatuksi ja surruksi. Tämä auttaa häntä kaunistelemaan kaikkia muita hänen negatiivisia tunteitaan. Lyhyesti sanottuna, tämä kaikki johtaa olotilaan jota kliinisesti voitaisiin kutsua masennukseksi. Lopulta narsisti liukuu vainoharhaisuuden rajamaille. Mentaalisesta komerostaan käsin hän laatii maailmasta vainoajan kuvan ja siirtää sen lähellään oleviin ihmisiin ja elämänsä viimeaikaisiin tapahtumiin. Tämän kautta narsisti selittää virheellisen käsityksensä siitä, miksi runsas Lähde on hänen mielestään äkkiä muuttunut vajaaksi tai tyhjäksi Lähteeksi (tällaiset yli- ja aliarvostukset ovat hänelle tyypillisiä). Näennäinen Narsistisen Lähteen äkkinäinen tyhjeneminen selittyy parhaiten salaliittona häntä vastaan. Silloin narsisti - tuskassa, epätoivossa ja pelossa - aloittaa itsensä tuhoamisen ja vahingoittamisen orgian, jonka tarkoitus on synnyttää "vaihtoehtoisia Lähteen lähteitä" (huomiota) hinnalla millä hyvänsä. Narsisti on nyt valmis tekemään äärimmäisen narsistisen teon: itsensä tuhoamisen, jonka hän toivoo johtavan itsensä suurenemiseen.

Kun narsistilla ei ole Narsistista lähdettä - ei ensisijaista EIKÄ toissijaista - hän kokee olevansa mitätöity. Hänestä tuntuu siltä kuin hänet olisi kaivettu tyhjäksi, kuin hänen mielensä olisi kaivettu ulos, tai kuin hän katsoisi itsensä kuolevan. Se on haihtumista, hirvittävän tuskan molekyyleiksi hajoamista, ja se tapahtuu vääjäämättömästi hänen katsellessaan sitä avuttomana.

Ilman Narsistista Lähdettä narsisti murenee samalla tavoin kuin kauhuelokuvien zombit tai vampyyrit. Se on niin hirvittävää että narsisti tekee mitä tahansa välttääkseen sen. Ajattele narsistia huumeiden orjana. Hänen vieroitusoireensa ovat samankaltaiset: harhakuvia, fyysisiä vaikutuksia, ärtyneisyys ja emotionaalinen epävakaus.

Narsistit kokevat usein lyhyitä, kompensoivia psykoottisia kokemuksia kun heidän psyykensä hajoaa tai hajotetaan osiin - joko omaehtoisesti, terapiassa tai sellaisen elämänkriisin jälkeen joka aiheuttaa vakavan narsistisen vammautumisen.

Nämä psykoottiset kokemukset liittyvät läheisesti toiseen narsismin piirteeseen: maagiseen ajatteluun. Tässä suhteessa narsistit ovat kuin lapsia. Esimerkiksi monet uskovat kahteen asiaan: että mitä tahansa tapahtuukin - he voittavat ja heille tapahtuu aina hyviä asioita. Mutta itse asiassa se on enemmän kuin uskomus. Narsistit vain TUNTEVAT sen, samalla tavoin kuin me tunnemme painovoiman - suoraan, välittömästi ja varmuudella.

Narsisti uskoo että mitä tahansa hän tekeekin, hänelle annetaan aina anteeksi, että hän selviää ja voittaa aina, että hän päätyy aina huipulle. Siksi narsisti ei pelkää sitä että muut pitävät häntä sekä ihailtavana että hulluna. Hän on osallinen jumalallisesta ja kosmisesta immuniteetistä - hän verhoaa itsensä siihen, ja se tekee hänet näkymättömäksi hänen vihollisilleen ja "pahuuden" voimille. Se on lapsellinen uni - mutta narsistille se on hyvin todellinen.

Narsisti tietää uskonnollisella varmuudella että hänelle tapahtuu hyviä asioita. Samanlaisella varmuudella itsensä paremmin tuntevat narsistit tietävät, että aina välillä he haaskaavat hyvän onnensa yrittäessään kiusaantuneina tuhota itsensä.

Niinpä, riippumatta onnenpotkuista, onnekkaista olosuhteista ja narsistin saamista siunauksista - hän on aina valmis sokeasti kääntämään ne pois, tuhoamaan ne ja raunioittamaan niitä. Hänen mielessään ne ovat mitättömiä huomatuksi tulemisen rinnalla, ja hänellä on varaa siihen, koska lopulta kaikki käy taas hyvin.

Narsisti ja hännystelijät

Narsistin on vaikea toimia ja olla yksin. Koska häneltä puuttuu tervettä narsismia, hän tarvitsee ympärillensä ihmisiä, jotka ovat omien puutteidensa ja heikkouksiensa vuoksi valmiita antamaan hänelle ihailua ja palvontaa. Omien etujensa ajamiseen muiden kustannuksella hän muodostaa oman joukon hännystelijöitä. Joukko on elintärkeä narsistille, sillä se vahvistaa narsistia siten, ettei tämä masennu. Narsisti nostaa joka paikassa ihmisten keskuudesta suosikkeja ja syntipukkeja sen mukaan, saako narsisti heiltä ihailua vai tarvitseeko hän jonkun syyllisen kantamaan vastuuta narsistin teoista.

Parisuhteessa narsisti hyötyy puolisostaan samalla tavalla, kuin muista hännystelijöistä. Hyöty voi olla esimerkiksi taloudellista, ammatillista tai henkistä hyötymistä. Puoliso on narsistille esine, joka on hänen omaisuuttansa ja siihen on rajaton käyttöoikeus. Puolison ajatuksilla, tunteilla, haluilla ja mielipiteillä ei ole mitään merkitystä; päinvastoin ne häiritsevät häntä. Narsistisuhteessa puolisolla ei ole tilaa henkiseen kasvuun ja muutokseen. Narsisti voi estää puolisoltaan kaiken toiminnan, joka palvelee hänen omia tarkoitusperiään riippumatta siitä, tuottaako se puolisolle henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

Narsisti kaipaa elämäänsä aina jännitystä, tehtävä täydellisiä suorituksia ja olla kaikessa loistavin. Keskinkertaisuutta hän ei siedä. Narsisti pyrkii lyöttäytymään erityisten, tärkeiden ja arvokkaiden ihmisten seuraan saadakseen hyötyä ja valtaa. Hän luokittelee kaikki tapaamansa henkilöt hyviin ja pahoihin, hännystelijöihin sopiviksi ja sopimattomaksi. Jos joku näkee hänen lävitseen tai loukkaa häntä, kritisoija putoaa hännystelijöistä pois ja muuttuu tavalliseksi ja arvottomaksi pahuuden kätyriksi. Hännystelijöiksi sopimattomista ihmisistä narsisti ei ole kiinnostunut vaan hänellä on suuri tarve puhua heistä pahaa. Poikkeuksena ovat sellaiset ihmiset, jotka ovat narsistille liian vahvoja. Sellaisia henkilöitä narsisti pyrkii liehittelemään hyötymielessä tai pelkää saavansa heistä liian vaikean vastuksen. Narsisti ei koe teoissaan mitään väärää, sillä hän on vakuuttunut myös muiden tekevän samoin.

 

Nykyään näkee ympärillään useinkin tälläisiä piirteitä ihmisissä ja toisaalta itsekin sortuu välillä tämän tyyppiseen toimintaan. Olen pitkään seurannut muutamaakin ystävääni jotka ovat kuin suoraan kopioita yllä olevasta tekstistä ja heihin osuvat hyvinkin ihailun sekä suosikkien nostaminen  jokapäiväisessä elämässä.Hyötynäkökohta on kaikessa se ensimmäinen jota narsistit ajattelevat aina ensin. Kun sitten satut sanomaan oman mielipiteesikin niin jo olet aina ja ikuisesti niin väärässä kaikessa joten olen huomannut paremminkin että vaikeneminen on parasta.

 

Empaattinen ihminen ymmärtää toisen yksilön ajattelun, kokemukset ja tunteet. Hän pystyy myös hahmottamaan ja ymmärtämään sitä, miksi tämä toimii niin kuin toimii. Empatia on tärkeä keino ehkäistä hyökkäävää käyttäytymistä, sillä ihminen joka osaa asettua toisen rooliin käyttää aggressiota ainoastaan itsepuolustukseen tai hätätilanteeseen.

Narsistilla ei ole lähes ollenkaan tai ollenkaan myötäelämisen ja empatian kykyjä ja häneltä puuttuu syyllisyydentunne. Tämän vuoksi hän kokee toisiin ihmisiin kohdistamansa loukkaukset hyväksyttäviksi. Empatian puute tekee narsistista erityisen julman muita ihmisiä kohtaan. Hän tiedostaa loukkaavansa ja satuttavansa muita, mutta hän ei välitä tästä, sillä hänellä on mielestään täysi oikeus loukata ihmisiä tarvittaessa. Hän saattaa kokea esimerkiksi velvollisuudekseen sanoa, mikä toisessa ei miellytä, koska muut eivät uskalla puhua tästä suoraan. Narsisti ei kadu tekemisiään tai sanomisiaan.

Narsisti ei tee mitään mistä hän ei hyödy, sillä toisen hätä ei narsistia kiinnosta. Narsisti osaa kuitenkin teeskennellä empatiaa ja esiintyä vapaaehtoisena hyväntekijänä, aina auttavana ystävänä, jos hän kokee saavansa palveluksia tehdessään hyvityksenä ainutlaatuisuuden ja ihailun tunnetta. Narsisti ei taas itse yleensä kykene ottamaan vastaan apua, sillä hän ei kykene myöntämään huonommuuttaan tai avun tarvettaan missään asiassa. Narsisti tekee tai ainakin väittää tekevänsä kaiken itse, koska tekee kaiken mielestään paremmin kuin muut. Narsisti uskoo olevansa korvaamaton ja nero silloinkin, kun hän on todellisuudessa älyllisesti keskiverto.

Empatian puute vaikeuttaa sosiaalista elämää siten, että narsisti ymmärtää toisten ihmisten tunteet ja signaalit väärin ja on siitä syystä altis myös konflikteille.

 

Päätin että poistan ystävistä kaikki nämä ihmiset, koska se syövät minun kaiken jaksamisen jatkuvilla kommenteillaaa tai pyynnöillään. Olen niin monta kertaa joutunut suorastaan pettymään ihmisiin ympärilläni jotka ovat tuota kaikkea mitä tuossa yllä tai alla on kirjoitettu.

 

Moraali ja omatunto kehittyvät kasvattajan ja kasvatettavan lämpimien tunnesiteiden pohjalta. Lämpimät tunnesiteet edesauttavat kanssakäymistä ja rooleja, jotka edistävät moraalin kehitystä ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Jos lapsi oppii kasvuympäristössään mallin, jossa toisten ihmisten hyväksikäyttö ja manipulointi on normaalia ja hyväksyttävää, lapsen moraalitaju ja omantunnon kehitys vääristyy.

Narsistin moraali muuttuu sen mukaan, mikä häntä itseään milloinkin parhaiten palvelee. Narsistin elämän suuntaa määrittelee tahto, ei omatunto. Narsisti tahtoo nähdä kaikki asiat subjektiivisesti, eikä hän vaivaudu miettimään asioita muiden ihmisten näkökulmasta. Narsisti pitää itsestäänselvyytenä sitä, että muut ihmiset tottelevat häntä. Narsisti on hyvin itseriittoinen, eikä hän kykene ymmärtämään sitä, että muilla ihmisillä on identiteetti. Vaikka narsistit voivat näennäisesti pitää muista ihmisistä, vuorovaikutussuhteet eivät pääse kehittymään aidoiksi, sillä narsistilla on jo omat ennalta omaksutut mielipiteet muista ihmisistä ja heidän tekemisistään. Näin ollen narsisti ei koskaan tosissaan kysy, kuinka joku ihminen voi, koska hän tietää kaiken etukäteen. Loppujen lopuksi narsisti on tuskin edes kiinnostunut toisten asioista, ellei asia koske narsistia itseään.

Narsisti rakastaa moralisoida kyllä itse kaikkea ja kaikkia, kunhan se ei kohdistu häneen itseensä tai omiin tekoihinsa. Narsistille on tyypillistä toimia moraalin vastaisesti, kun hän siitä hyötyy. Hän perustelee usein toimintaansa sillä, että teko on oikeutettu jos siitä ei jää kiinni. Vaikka narsisti loukkaisi läheistään mutta on omasta mielestään toiminut parhaansa mukaan, hän ei ole mielestään velvollinen kokemaan syyllisyyttä. Hän ei osaa pyytää todellisesti anteeksi, sillä empatiataidon puuttuessa hän ei kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan tai näkemään omaa syyllisyyttään.